"Se ei ole äsken tapahtunut asia, minä olen pitänyt hänestä aina!"
"Niin, niin, ja tuolla tavalla se sitten nyt menee! Vaikk'eihän tuota vielä tiedä; voihan se käydä paremmin kuin luulemmekaan. Hän on niin muutoin sukkela siitä, ettei hän tahdo mitään ilmaiseksi, se kun luulee sen kaiken köyhäin apua olevan. Hänellä on ollut sellainen käsitys jo pienestä pojasta ja minä luulen ettei hän juuri rikkaampia katsele, vaan päin vastoin pitää meitäkin liian rikkaana!"
"En usko asian niin olevan; paljonhan niitä puhutaan joutavia!" intti
Leena.
"Tuossahan tuo tuleekin Taavetti ja Olli mukana! Leena laita nyt, ettei sitä huomaa, että olet itkenyt!" sanoi isäntä, katsahtaessaan ulos kamarin akkunasta. "Saa nähdä tulevatko tänne ensin, vai menevätkö tupaan?—Niin, lupsis—tupaanpa tietenkin!"
"Menkää nyt sinne, isä, ettei se akka pääse siellä suutaan soittamaan!"
"Jako epäämään?" sanoi isäntä tupaan mennessään.
"Hyvää päivää, terveisiä meiltä!" sanoi Olli, kun tupaan astui.
"Päivää, isäntä!" sanoi Taavettikin.
"No, hyvää päivää! Tulkaa vieraat kamariin!"
Nyt menivät isäntä edellä ja Olli sekä Taavetti perästä. He pysähtyivät kaikin etukamariin ja isäntä sanoi: "Istukaa vieraat! Pankaa tupakkia piippuun!"