"Niin se on, että se on kuoleman kielissä."
Taavetti kaivoi kukkarostaan esille viiden ruplan setelin.
"Tässä", sanoi hän, kääntyen torpparin puoleen, "olisi teille ensi aluksi kaikkein suurimpaan hätään!"
"Saanko minä tämän kaiken", virkkoi Tahvanainen, silmiään hieroellen, niinkuin olisi luullut unta näkevänsä.
"Liika paljohan se on."
"Menkää nyt vaan joutuun toimittamaan ruokaa lapsillenne ja sitten hankkikaa rohtoja sairaalle!"
XIII. Ei ollut lainalakki, eikä lainatakki.
"Kukahan lyhentäis vähän tuota mun tukkaani?" sanoi Taavetti aamulla, kun piti pappilaan lähteä.
"Kyllä minä", sanoi Mari.
"Kukas muu kuin puhemies", sanoi Olli.