Siten alkoivat jo hahmottua tämän varsin omalaatuisen Liiton ääriviivat, ja kun Liiton perustamismahdollisuuksista ja suunnitelmasta annettiin viittauksia Nuoressa Voimassa, sai se innostunutta kannatusta joka taholta. M.m. huomautti U. Kivistö tammikuun numerossa tällaisen Liiton merkityksestä nuorten yhdistäjänä, "se kun keräisi heidät kokoon, poimisi heidät koko laajasta Suomen maasta, tukisi heitä ja antaisi heille sen tunteen, että he eivät ole yksin ja että juuri pysyvä harrastus oli jotakin jaloa ja erikoista." Sama kirjoittaja lisäsi vielä lehden ohjelmaan harrastusten näyttelyn tarpeellisuuden ja miten ihanaa olisi saada järjestetyksi suuria ja monipuolisia työn tulosten näyttelyjä ja yhteisiä kesäsiirtoloita ja retkeilyjä. Ja vuoden 1920 alkupuolella pohdittiin sitten liitto-ajatusta monella taholla, ja maaliskuussa Nuori Voima, selostaessaan uudelleen Liiton tarkoituksia, ilmoitti, minkälaisia harrastusnäytteitä voidaan lähettää esim. kirjalliselta ja taiteelliselta, kokeitten ja keksintöjen aloilta. Ja huhtikuun ensimmäisen päivän numerossa toimitus alkoi hyväksyä Liittoon jäseniä lähetettyjen harrastuksen näytteiden perustalla, ja sitä jatkui sitten koko kevään, ja aina kerrallaan hyväksyttiin 6-7 jäsentä. Yritys herätti yhä suurempaa mielenkiintoa. Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun kemistit valmistivat omasta aloitteestaan Liiton laajan sääntöehdotuksen ja kokoonpanon suunnitteluluonnoksen, johon oli uhrattu paljon työtä. Harrastusnäytteiden arvostelua ja jäsenten hyväksymistä seurasi näytteiden julkaiseminen, ja niinpä sisälsi jo seuraava heinäkuun kaksoisnumero miltei yksinomaan harrastusnäytteitä. Syksyllä alettiin ehdottaa perustavan kokouksen pitämistä joululomalla. Sillä välin oli toimitus myös järjestänyt merkinluonnoskilpailun ja ilmoitti lokakuussa, että lopullisesti oli taiteilija Martha Wendelinin piirustus tullut hyväksytyksi ja tämä kaunis siipi- l. Ikaros-merkki — se kun perustui kreikkalaiseen taruun — oli valmis. Marraskuussa toimitus uudelleen vielä laajasti teki selkoa Liiton tarkoitusperistä, niiden toteuttamismahdollisuuksista ja miten pitkälle Liitto oli ikäänkuin omasta voimastaan kehittynyt ja mitkä sen lähimmät tehtävät olivat. Liittoon oli siihen mennessä hyväksytty jo 101 jäsentä, maalaus-, piirustus- ja varjokuvaleikkelyn harrastajia 19, runoilijoita 22, teknikkoja 7, keräilijöitä, ongelmamiehiä, esperantisteja, lehdentoimittajia, näytelmätaiteen, voimistelun ja urheilun harrastajia, puutyöntekijöitä, kemistejä, sivistyselämää koskevien, itsekasvatus y.m. kirjoitelmien kirjoittajia, säveltäjiä, kaunokirjailijoita, Shakinharrastajia, arkkitehteja, valokuvaajia, mehiläisten viljelijöitä, radiomiehiä ja luonnontieteilijöitä. Joulunumerossa lopulta julkaistiin perustavan kokouksen kutsu ja 123 "epävirallisin" jäsenin lähdettiin Helsingin kokoukseen 9.1.1921 perustamaan Liittoa, joka oli jo ollut puoli vuotta sitä ennen olemassa.

Perustava kokous on varmasti elävänä vielä niiden 32 miehen — sillä naispuoliset eivät olleet uskaltaneet tulla — mielessä, jotka silloin olivat läsnä. Nuorekasta innostusta, rohkeita tuumia ei puuttunut. Äänenkannattajansa mukaan nimensä saaneen Nuoren Voimaa Liiton perustamispäätös oli yksimielinen. Väliaikainen Liittohallinto valittiin valmistamaan Liiton järjestely- ja sääntöehdotusta ja näytteitä hyväksymään, Liiton kuin itsekseen muodostunut suunnitelmaluonnos vahvistettiin ja täsmällistettiin kaikkine merkkiasteineen ja lopuksi keskusteltiin vielä Joh. Edvard Ruotsalaisen kirjeen johdosta tällaisen albumin julkaisemisesta. Ja näin oli lähteensilmistään alkanut vieriä nuori virta tuntemattomia kohtaloita kohti, kaikesta päättäen elinvoimaisena ja toiminnanhaluisena.

PÄÄMÄÄRÄ, JÄRJESTELY.

Tämä toiminnanhalu kohdistui ensimmäisenä päämäärän selvittelyyn ja sisäisten asiain järjestelyyn. Nuori virta ei tyytynyt vain solumaan epämääräisesti ja kuvitelluin päämäärin edelleen. Se tiedusteli yhä uudelleen tarkoitusta ja juoksunsa suuntaa. Eikä noihin kysymyksiin enää ollut vaikeata vastata: oli tarkoituksena koota hajallaan olevat voimat yhteen, ja yhdyssiteenä oli oleva vakava ja kehittävä mieliharrastus, mielityö, ja toveruus, minkä saman asian harrastaminen toi tullessaan. Kaupungissa, maalla, korpien yksinäisyydessä oli sellaisia, joiden sydän sykki samoille aatteille tai joiden mieli paloi samanlaisiin pyrkimyksiin ja käytännöllisiin saavutuksiin kuin satojen muiden, joista he eivät mitään tienneet. Edistyminen, kehittyminen, arvostelu ja suuremmat aikaansaannokset olivat monessa tapauksessa mahdollisia vain toverijoukossa ja yhteisessä liitossa. Sellaisten harrastustovereiden Liitto piti tämän yhtymän olla, ja kerhotoiminnalla, saattamalla eri paikkakunnilla olevat harrastelijat tuntemaan ja avustamaan toisiaan, yhteisillä juhlilla ja näyttelyillä, harrastamisen tuloksia arvostelemalla, harrastusvälineitä hankkimalla, stipendeillä y.m. oli sen toteutettava tarkoitusperäänsä. Ja yksityisten jäsenten edistämistä ja edistymistä varten olivat harrastuksellisen työn eri saavutukset: jäseneksi pääsemis- eli kuparimerkkiaste, taito-, kehitys- ja harrastuksen kestävyyttä osoittavan näytteen aste n.s. hopeamerkkiaste ja lopuksi mestaruusaste, kun kultamerkkinäyte oli tullut hyväksytyksi.

Liiton ulkonaisen kehyksen muodostivat paikalliset kerhot, jotka yhdessä saman alan yksityisten harrastajien kanssa muodostivat määrätyn harrastuspiirinsä. Harrastuspiiri saattoi myös muodostua yksinomaan yksityisistä yli maan hajallaan olevista jäsenistä. Harrastuspiireillä oli kullakin oma kokenut ja innostunut johtajansa, ja nämä johtajat yhdessä muodostivat Liiton hallituksen, mestarineuvoston, johon kultajäsenet myös itseoikeutettuina kuuluivat ja jonka puheenjohtajana oli Liiton vuosikokouksen valitsema Liiton ylijohtaja. Vuosikokous oli yleinen kaikkien Liiton jäsenten kokous.

AIKAANSAANNOKSET, TULEVAISUUS.

Nuoren Voiman Liitto, jonka elämänsatu varsinaisesti alkoi tammikuun 9:nnestä 1921, on siis ollut olemassa jo miltei neljä vuotta. Aika on siksi pitkä, että se voi osoittaa, onko nuori virta päässyt lähemmäksi päämääräänsä ja onko se juoksullaan voinut toimittaa mitään siitä, mitä se taipaleelle lähtiessään toivoi, onko se pystynyt yhdistämään harrastajia, onko se kyennyt viemään heitä eteenpäin ja tukemaan heitä ja onko se saanut jotakin ulospäinkin näkyvää aikaan.

Katkeamattomasti kuin salaisena sivulähteiden virtana on harrastusnäytteitä tulvinut näiden vuosien aikana Liiton hallinnon kautta harrastuspiirien arvostelijoille, niin että tähän mennessä on voitu Liittoon hyväksyä 950 jäsentä. Useat ovat jättäneet hyvinkin huomattavia ja kauniita näytteitä. Muutamilla Liittoa tuntemattomilla tahoilla on se hyvin kernaasti leimattu lasten, ylen nuoren väen tai koululaisten Liitoksi. Jos kuitenkin silmäilee hyväksyttyjen jäsenluetteloa, huomaa, että varsinainen Liiton perusaines on 20-30 väliltä. Sadasta aakkosellisessa järjestyksessä otetusta jäsenestä olivat nuorimmat 16-vuotiaita, 17-vuotiaita oli 8, 18-vuotiaita 10, 19-vuotiaita 11, 20-vuotiaitä 13, 21-vuotiaita 17, 22-vuotiaita 9, 23-vuotiaita 7, 24-25-vuotiaita 13, 26-30-vuotiäita 8 ja yli 30 vuoden vanhoja loput. Niin kirjavaa jäsenten luetteloa voinee harva Liitto näyttää, jäseniä kun on miltei kaikilta ikävuosilta, aina 12 ylöspäin, ja kaikista mahdollisista ammateista, sanomalehtipojista aina professoreihin saakka, eri yhteiskuntaluokista ja eri puolilta maata. Sadasta umpimähkään valitusta oli koululaisia 33, ylioppilaita 30, kansakoulunopettajia 3, liikemiehiä ja kauppa-apulaisia ja konttoristeja 11, pankkivirkailijoita 1, teknikkoja 2, hammasteknikkoja 2, monttöörejä 2, työmiehiä 2, työnjohtajia 1, posteljooneja 1, maanviljelijöitä 2, piirustajia 3, maanviljelysharjoittelijoita 1, insinöörejä 1, maistereita 2, toimittajia 1, farmaseutteja 1, sanomalehtipoikia 1. Siis koululaisia tarkalleen 1/3. Liiton jäsenten eteenpäinpyrkimystä osoittavat tänä aikana saavutetut hopeamerkkiasteet. Hopeamerkin on nimittäin vähintään 6 kk. Liittoon kuuluttuaan saanut 26 jäsentä. Koska näiden saajien nimet puolestaan parhaiten ilmaisevat, keitä ja minkälaisia aktiivisia jäseniä Liitossa on, mainitsemme hopeamerkkijäsenet tässä siinä järjestyksessä kuin he ovat saaneet merkkinsä; Leo Lindell (radiohp.), Olli A. Wuorinen (kemistien hp.), K. Raf. Wiherkoski (ongelm. ratk. hp.), Hjalmar Nieminen (säveltait. hp.). Uuno Kailas (kirjall. hp.), Hannes Teppo (kotiseuduntutk. hp.). Sulho Ranta (säveltait. hp.), Kerttu Sirén (kirjall. hp.). Karin Wadenström (kirjall. hp.), Lauri Viljanen (kirjall. hp.), Väinö Krohn (luonnontiet, hp.), John M. Angervo (säveltait. hp.), Antero Kajanto (kirjall.'hp.). Toivo H. Viitanen (tekn. hp.), Ensio Hidén (kirjall. hp.), Eino Salmelainen (kirjall. hp.), Sirkka Aarne (kuvaamatait. hp.), Eero Salola (näytt. ja lausuj. hp.), Tarmo Hirsjärvi (kotiseuduntutk. hp.), Vilho Setälä (esperantohp.), Ilmari Jäämää (tekn. hp.), Arvi Kivimaa (kirjall. hp.), Kosti Hypén (näytt. ja lausujain hp.), Ilmari Hidén (luonnontiet. hp.), Into Hietaranta (kuvaamatait. hp.), Juho Tepponen (käsityöhp.).

Hopeamerkkivaatimukset ovat varsin ankaria, esim. kirjalliselta alalta on pätevyysehtona painettavaksi kelpaava teos, luonnontieteelliseltä alalta laaja omaperäinen tutkimus, kotiseuduntutkimusalalta parin vuoden työn tulokset j.n.e. Viimekevännä julkaisivat hopeamerkkijäsenet Kerttu Sirén ja Lauri Viljanen kumpikin esikoisrunokokoelmansa, ja nyt syksyllä ilmestyi laaja antologia "Nuoret runoilijat", jossa esiintyjät kaikki yhtä lukuunottamatta ovat Liiton piiriin kuuluvia. Kaikki julkaisut ovat saaneet osakseen erittäin suosiollisen arvostelun.

Kultamerkin on Liiton toiminta-aikana saanut yksi ainoa jäsen toht.
Väinö Krohn.