Maan kasvot jälleen nuoriks suutelet.
Ja tuuli vie
sun hengitykses tuoksun meren yli.
Sun kätes ovat rikkaat hyvyydestä. Sä niillä sydämiä punnitset ja loputtoman valon siroitat yön peltoon.
Ja kaikki tähdet rakastavat silmiäsi. Ja tomust' alkaa avaruus sun jalkojesi luota, miss' onnellinen kerjäläinen polvistuu.
TYHMÄT JA VIISAAT.
(Sikermästä lapsifantasioja.)
Minä nauran auringolle.
Sekin nauraa minulle.
Se nauraa niinkuin äiti.
On tyhmää nauraa auringolle.
Isä ja äiti eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä.
Ja isot ihmiset ovat viisaita.
Ja viisaat eivät näe mitään.
Viisaat eivät ymmärrä mitään.
Viisaat eivät tunne aurinkoa.
Mutta minä olen tyhmä ja nauran auringolle. Minä melkein luulen, aurinko, että sinäkin olet tyhmä.
Me nauramme viisaita, aurinko.