— — Kenen se on?
— Pekka Aatsingin — —
— Hullu Tuomas, vikisee Pekka Aatsinki, — nyt sen on loppu.
— Ei siitä ole sinulle, Pekka Aatsinki. Älä lähde sinne!
— Mitä!
— Älä lähde sinne. Et voita mitään. Ei voi sille mitään edes Aatsinki.
— Mikä se on?
— Se on se, jolle ei voi mitään edes Pekka Aatsinki. Älä lähdekään perään. Se on se, jota ennen Pekka Aatsinkikin kuolee.
Ja hän alkaa huitoa käsiään, ja hän vetää henkeä keuhkoihin, jotta suhina kuuluu, hänen katseensa lentää hurjana yli kaarteen. Ja heittäen pitkässä kaaressa kätensä, osoittaen ikäänkuin yli koko maan, yli Sallan, yli Kurtin, yli Karhun, kauas, kohden pohjoista hän huutaa;
— Se on — Vinokaula!