JUHANA HEINRIKKI ERKKO.
Orimattilassa syntynyt 16/1 1849, kävi Erkko Jyväskylän kansakoulu-seminaarin läpi, ja on ollut ensin kouluopettajana sitten eri toimissa. Hän on julaissut suuren joukon runoteoksia, m.m. kolme vihkoa Runoelmia (vv. 1870-76), Uusia runoelmia (1885), Tietäjä, viisinäytöksinen runoelma (1887), Kalevalan aiheiset runonäytelmät Aino (1893) ja Kullervo (1895) sekä runokokoelman Ajan varrelta (1896) ja Runoelmia ja ajatelmia (1899).
LAULU VUOKSELLA.
Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa.
Vuori nostaa poikiaan
Veden voimaa kiusaamaan,
Synnytellen salakaria.
Leikitenpä hypähtää
Niistä aalto kuohupää.
Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa.
Virran raisun
Mahti paisuu,
Vuoren vastuksista vimmastuu.
Jäykkäpäisen kallion
Kylki vastassa nyt on —
Ahdistettu aalto rajustuu!
Kuohut uppiniskoissaan
Eespäin työntää toisiaan.
Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa.
Aaltoin vimman
Kiukkuisimman
Tieltä särkyy voimat kallion:
Kas, kuin ähkymähän jää
Vuori jyrkkä, härkäpää,
Syrjin katsoo virran voittohon.
Metsä, äänetön kuin yö,
Näkee aaltoin ihmetyön.
Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa.
Maani! sullen
Kiusatullen
Voitonvirttä laulaa Imatra.
Saimaan aallot uneljaat
Vuoksessa on voimakkaat,
Kalliot niit' ei voi kahlita.
Niinp' on kansa Suomenmaan,
Herättyään, noustuaan,
Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Ilkivaltain muurit murtava.
HÄMÄLÄISTEN LAULU.
On mulle Suomi suloisin,
Vaan Häme siitäi kallihin.
Sen tuskin tiedän vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta Hämeen maa.
Lempeitä laaksoin lehtoja,
ja lintuin laulupuistoja,
Ja marjaisia kankaitaan
En unhoittaa voi milloinkaan,
Oi Hämeen kallis maa!