Oi Hämeen pellot viljavat,
Ja kasket kullan loistavat,
Ja tuhannet sen tuomistot,
Sen niityt, norot, varjostot,
Ei maata vertaistaan!
Kuin taivas tääll' on loistoisa
Ja iltatähti kultaisa,
Ja ruskot yhtä runsahat,
Syys-öiden sähköt leimuvat
Ja talvet suojaisat!
Ei impee missään rakkaampaa,
Ei siveämpää, jalompaa,
Kuin Hämeen valkotukkainen,
Tuo sinisilmä neitonen
On ruskoposkineen.
Ja kansaa kussa löytänen
Niin jäykkää, kuin on Hämehen,
Niin vakavaa, jok' auraltaan
Ei suotta siirry milloinkaan,
Halveksi säätyään.
Kun miestä missä tarvitaan,
Maan eestä vaikka kaatumaan,
Niin uljaita on uroita,
On järkeä, on kuntoa,
Kun toimeen tarvitaan.
On mulle Suomi suloisin,
Vaan Häme siitäi kallihin!
Sen tuskin tiedän vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta Hämeen maa.
LEMMINKÄISEN LAULU.
Ei lampea välkkynyt rauhaisaa
Mun kotini ikkunan alla,
Vaan koskipa vaahtosi vallaton,
Siit' aina on mieleni rauhaton,
Kuin aallolla taistelevalla.
Ei vakainen huounta hongikon,
Vaan lietopa lehtojen helke
Mun heijaili lapsuen kehtohon —
Siit' aina mun mieleni lieto on
Kuin tuulessa lehtien välke.
Ja en lepovuonna mä syntynyt,
Vaan sota oli ankara silloin;
Sen pauhussa viettelin vuosia —
Siit' ain' ilotyöni on taistella,
Kun on sota myrskyisä milloin.