Niist' ei mun armaani herää,
Ei siit' ole huolta, ei!
Niin nukkuvi hän täll' erää» —
»Mitä, hänet Tuoniko vei?»
»Ei toivon tähtönen paista
Nyt enää ikkunastaan,
Mut tuolta taivahan laesta
Se täst' edes vilkkuvi vaan!
En enää ikkunans' alle
Mä vie teitä laulamaan,
Vaan tuonne hautausmaalle
Siell' lepoon hän lasketaan.»
MIELIALANI.
Jo nousevi nurmen nukka,
Ja kunnahat vihertää,
Ja kevähän ensi kukka
Pääns' ujona ylentää.
Ja perhonen punasiipi
Luo kukkasen äsken hiipi
Ja soi sille suudelman
Niin lämpimän, armahan.
On lempeen syttynyt kukka,
Vaan perho, perho on pois! —
Tuo murheinen vuokko rukka
Miel'-alani arvata vois.
KIRKKOVENHEESSÄ.
Hei, soutakaamme, poiat,
Ja norjat neitoset!
Me kilvan soutakaamme,
Ett' aallot vaahtoiset
Vierellä venehemme
Hilpeinä hyppelee,
Ja kokka mahtavasti
Edessä kohisee.
Ah, kaunis ompi ilma,
Tää Herran päivä on!
Vienosti vedet välkkyy,
On taivas sumuton,
Ja metsät vihreässä
On juhlaverhossaan,
Ja vakavina vaarat
Nostaapi rintojaan.