Avaruus mull' armahampi
Kirkon kolkkoutta on,
Luonnon hiljaus rakkahampi,
Kuin on laulut joukkion.
MUSTAT SILMÄT.
Tiesin kyllä ammoin, että
Silmät ovat sielun peili,
Tiesin, että niissä juuri
Hengen syvyys kuvastuupi —
Vaan en tiennyt ennen, että
Silmät on kuin viepä rimpi:
Niihin jos sä vaivut kerran,
Ijäks päiviks uppoot sinne.
NIINKUIN MERTEN MYRSKYSÄILLÄ.
Niinkuin merten myrskysäillä
Laine toistaan tavoittaa,
Vuoroin vuoreks kuohahtaapi,
Vuoroin laaksoks lankeaa.
Niin mun mielein aallokossa
Riemut, murheet vaihtelee,
Suistuu milloin syksyn yöhön,
Milloin taivoon taistelee.
Laine suuri, lakkapäinen
Vaatii synkän syvänteen,
Valo kirkas keskipäivän
Luopi vahvan varjosteen.
Kun on toiveet tuiki suuret,
Suuri on myös pettymys —
Tyynny, taltu, myrskymieli,
Se on sentään — täytymys!
Heitä tultes turhat roihut,
Vaivu tuhkaan tunteines,
Pohjan viiman vilu henki
Jäätää sentään sydämmes.
Kätke lempes liiat liekit
Poves pohjaan syvimpään,
Sinne hautaan harmahimpaan,
Kunne toiveet kätketään.