Illat istun ikävässä,
Kankaita aurinko punertaa,
Aatos toivon siivillä lentää
Viheriäisen metsän taa.
Siellä vuorten tuolla puolen
Maaliman suonet pulppuilee,
Siellä kyliä, kirkkoja kiiltää,
Laaksoissa jokia virtailee.
Täällä kolkon korven mailla
Kuusisto raskaasti huminoi,
Tumma puro vehoista vilkkuu,
Kurjen kuikutus suolta soi.
Tääll' on outo naurun kaiku,
Naapurin silmäkin vierastaa,
Mykkä ystävä kyntää ja kylvää,
Halla viljassa vaeltaa.
Tuuin lasta polvellani
— Hallako puhtaan pulmuni saa?
Aatos syntyy ja aatos lentää
Viheriäisen metsän taa.
ILMARI CALAMNIUS.
On syntynyt Pulkkilassa 7/5 1874, tuli ylioppilaaksi 1892, filosofian kandidaatiksi 1890. On julkaissut kuvauksen sotilas-elämästä: Väärällä uralla, sekä runokokoelmat Soutajan lauluja (1897) ja Hiljaisina hetkinä (1898).
SYDÄNMAAN LAMMELLA.
Yöhyt ol' lempeä:
Pilvessä taivas,
Luonnossa tyyneys,
Rauhassa maa —
Ja hiljaisna uinui notkossa korven
Äänetön lampeni tuo. —
Silloin mun silmään'
Kyynele nousi,
Yön hämärissä
Itkin kuin laps' —
Ja hiljaisna uinui notkossa korven
Äänetön lampeni tuo. —