Jyrise Tuonelan tumma paasi,
Järise vaivojen vaara!
Jauha kaunoja katkeroita,
Surujen tautien talkkunoita,
Keitä ailutten atrioita
Valtojen valiopöytään!
Vilise Tuonelan virran vuoksi,
Kohise kolmikopru!
Tuo'os tuskien tähkäpäitä,
Rikosten viljoja, rinnan jäitä —
Kohta juodahan Häijyn häitä
Tuonelan kosken alla.
Kohta jo täysi on Tuonelan paasi
Karpio, kahmalo vielä!
Silloin se paatero paukahtaa,
Tuskien vaahtohon vaipuvi maa,
Kuolema kutsua kansat saa
Tuonelan immen häihin.
Jyrise Tuonelan tumma paasi,
Järise vaivojen vaara!
Jauha kaunoja katkeroita,
Surujen, tautien talkkunoita,
Keitä ailutten atrioita
Valtojen valiopöytään!
KUVERNÖÖRIN KOIRA.
Niin vakavan varmana istuvi hän
Torin pielessä portillansa
Ja kirkkoa, koulua katsastaa —
Ja kaukaa kiertävi kansa.
Kas, silläpä sitä vasta turkkia on!
Ja entä sen paksua selkää!
Ja milloin ääni sen ärjähtää
Koko kaupungin pennut pelkää.
Mut kulkurikoirat, ne hulttiot maan,
Ne nostavat olkapäitä
Ja syrjässä korvahan nuorempain
Ne kuiskivat niitä ja näitä:
»On hänkin laihana laukannut
Ja ulvonut meidän lailla
Ja haukkunut, haukkunut näljissään,
Mut haukkunut kahletta vailla.
Ja kaikkia niin sitä haukuttiin,
Kuka vaan tuli vastahan tiellä,
Oli kerjuri taikka kenraali —
Sen vasta me tahdoimme niellä!