Mut silloin kuoli se maaherran Fox
Ja silloin meidät hän heitti,
Ja maaherran piikoja mairittain
Hän jälkensä entiset peitti.
Näin Murre Murreksi se porstattiin,
Ja kun aamulla aateloitiin,
Niin illalla isien mainehet jo
Satavuosihin näyttää voitiin.
Nyt herroille häntää hän heiluttaa
Ja kansalle karvoja nostaa,
Ja meihin kun tohdi hän koskea ei,
Niin teille hän koittavi kostaa.
Mut älkää te pentuset peljätkö,
Jos kuinka sen kiiltävi hammas,
Kun Murresta vaan häntä muistuttaa,
Hän lauhkea on kuin lammas».
Näin hallit ne haasteli irvistäin,
Mut mennä ja uskoa heitä! —
Kuka koskaan koirilta rauhassa
Lie astunut arvon teitä?
MINUN MIELENI OLI KUIN LAMPI.
Minun mieleni oli kuin lampi
Niin musta ja mutainen,
Ei päivä sen pohjahan päässyt,
Ei kulkia rannalle sen.
Opin ongelmat elämän taiteen.
Mitä ympäri näin, sitä tein:
Ivanauruin ma itkuni peitin,
Runokukkasin kurjuutein.
Minun mieleni oli kuin sammal
Yli aaltojen salaisten.
Sen kalvossa kanervat päilyi,
Mut yö oli helmassa sen.
Ohi vaelsi valkea impi,
Näki kukkaset kummat vain
Ja hän lammelle laulaen riensi,
Ei huolinut huudoistani.