Kant. Es. 7.
KULTAANSA IKÄVÖIVÄ.
Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla,
Kuninkaan kultaisen kartanon puolla;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
On siellä tyttöjä, on soreoita,
Kultani silmät ei katsele noita;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
Kauniit on kukkaset, on kevät-aamu,
Kauniimmat kultani silmät ja haamu;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
Voi koska nään minä senki ilopäivän,
Kultani rinnalla kulkevan ja käyvän!
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
Syys jopa joutuu ja pois kesä lentää,
Vaan minun kultani ei tule sentään;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,
Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
Kant. Es. 8.