KAARLO AKSELI GOTTLUND.
Syntyi Ruotsinpyhtäällä 24/2 1796, tuli ylioppilaaksi Turkuun 1814 ja Upsalaan 1816, nimitettiin 1839 Suomen kielen lehtoriksi Helsingin yliopistoon ja kuoli 20/4 1875. Gottlund ei ole yhtä merkillinen runoniekkana, vaikka hän onkin kirjoittanut niitä paljon, kuin muuten suomalaisuuden tienraivaajana; sievimpiä ovat 1831 Otavassa painetut Paimenlaulut.
KEDOLLA.
Kosket pauhaavat,
Linnut laulavat
Kauniilla äänellä keväillä;
Kaikk' on soreat,
Kaikki koreat,
Kaunis on kedoilla kävellä.
Lähteet läikkyvät,
Lehdet leikkivät,
Kukin on iloinen itsestään.
Kukat kullassa,
Madot mullassa
Tuntevat tulen jo sisästään.
Tulkaa, veikkoset!
Suomen neitoset
Kauniiksi päätäns' jo koristaa,
Kukkaissangoilla,
Ruusupannoilla
Tahtovat teidätkin kaunistaa.
Kukat väilyvät,
Helmet häilyvät
Heidän kauniilla kauloillaan;
Tyttöin parvessa
Soitan sarvessa,
Aloitan päiväni lauluilla.
KAIPAUS.
(Paimenlaulu, lyhennetty.)
Missä lienee
Neitoseni,
Tyttö rukka, kaunoiseni!
Kun ei kuulla
Lehmän luulla
Tuolla pullittavan suolla!
Kuule kultain,
Kun ma huudan,
Tyttö rukka, kaunis tyttö!
Mielen hauto,
Mielen kautto,
Mielen vietto, nuori neito!
Etkös enää
Tule tänne,
Sinun poikas poveen lennä?
Muistan äsken
Kahdenkesken
Kuin istuimme kukkain keskell'
Neitoseni
Sylissäni
Pitelin, ja vieressäni;
Kuiskuttelin,
Muiskuttelin,
Muinoisia muistuttelin.
Pientarilla
Pienoisilla
Usein oltiin leikkisillä;
Lepikossa,
Lehdikossa
Usein käytiin karpalossa.
Talvisella
Tanterella
Lennätimme hevosella,
Mäkilöillä
Rekilöillä
Sekä päivill' että öillä.