Eipä ole tuisku tuima,
Huomaitsen ma iloisena:
Hielimöitä hajuisia
Kevät sataa sylihini.
Lumous mi ihmeellinen!
Talvi koitui kukkasiksi,
Lumi muuttui hielimöiksi,
Sydän suli lempeiseksi.
ANTON ALFTHAN.
k. 1847.
Italian ihmemaassa,
Pisan kukkakalmistossa
Veres hauta havaitaan.
Virkan vielä
Kuka siellä
Nuorna nukkui Tuonelaan:
Suomalainen sulo, jalo,
Maallensa myös toivon valo,
Esikoinen isänsä,
Ystävien,
Omaisien
Ilo, onni äitinsä.
Isä kaipoon käärittynä,
Äitin sydän särettynä,
Siskoin silmät itkussa
Erostansa;
Kadostansa
Nuori Suomi surussa.
Hurskas henki! rauhaisassa
Sieluin sädesatamassa
Elä iät riemussa!
Intos palo,
Neros jalo
Loistaa lemmen muistossa!
JUHANA FREEDRIKKI GRANLUND.
Syntyi Porissa 6/9 1809 köyhissä oloissa ja lähetettiin pari vuotta koulua käytyänsä Turkuun puotiin. Ahkeruudella ja kelvollisuudella eteni hän kuitenkin paikasta paikkaan, kunnes v. 1856 oston kautta tuli kirjapainon isännäksi. Granlund oli jo nuorena tunnettu pienien laulujen ja runoelmien sepittäjäksi; useammat painatti hän toimittamassaan Vähäisessä laulukirjassa. Kuoli 14/12 1874.