Ei ne painuta pahemmin,
Myrsky uhkaava upota,
Joll' ei päivät päätettynä
Ole loppuhun osattu,
Että Tuoni etsiskellä,
Surma tahtoisi tavata
Myrskyn kautta kaatamalla
Syvyytehen syöksemällä!
ORAVAN VALITUS.
Kuulin kerran kuusikossa,
Mäen päällä männykössä,
Miten oksalla orava
Ruikutteli riekkohäntä:
Mihin lie minun sukuni,
Kuhun lapsikultaseni
Erillensä eksynynnä,
Hajallensa haihtununna?
Yks on Turjan tuntureilla,
Toinen Aunuksen ahoilla,
Kolmas on kovin etäällä
Aina Aasian perillä.
Siell' on kettu siepannunna,
Orjaksensa ottanunna
Poloiset mun poikaseni,
Katalat mun kantamani.
Tuota huolin tuon ikäni,
Panen pakkopäiviäni,
Itken aina itsekseni,
Valittelen vaimoneni,
Miks ei mulla niinkuin muilla
Suku oo omilla mailla,
Lapset laulele kotona
Yhden kielen kiskomalla!
Vielä luulen viimeiseltä,
Toivonpa toden perästä
Purevamme yhtä puuta,
Yhtä kääntävän käpyä.
Sitten laitan laadullisen,
Virren paljoa paremman,
Jota laulan lapsineni,
Kiukuttelen kultineni.
MIETELMIÄ.
Katumus on kallis kyllä,
Parannus parempi vielä.
Sanoo kerran kelpomiesi,
Eikä hauku hallin lailla.
Hyvä lämmin huonehessa,
Vaan ei kelpaa kellarissa.
Ajatus on työhön alku,
Toivo alku autuutehen.