— Ja Fedjkan pitäisi tuoda vettä, pitkitti Lupotshka yhä yhtä tyynesti.
Osotaiksen että puun- ja vedenkantaminen oli Fedjkan asiana, hän kun oli kaikkia muita vahvempi. Hän oli leveähartiainen, poskipäät ulkonevat, ja oli pyytänyt saada tuon tehtävän suorittaakseen. Hänen unelmainsa päämääränä oli tulla sepäksi.
— Päivää, Lupotshka! tervehti Grishka, mennen tytön luo.
Tyttö kohosi varpaisilleen ja kurotti suunsa häntä kohden,
"Vanhin" suuteli häntä.
— Ah, kuulkaapas, juolahti minulle mieleen, — täällähän pitäisi olla eräs poika, jonka isä oli upseeri ja kuoli sotaretkellä Ferghanan kaanikunnassa.
— Hän on ollut täällä. Nyt käy hän välistä luonamme, mutta harvoin. Tarkoitatte varmaan Senjkaa?
— Missä hän nyt on?
— Sila Sampsonovitsh sai hänet toimitetuksi kadettikouluun.
— Kuinka se saattoi hänelle onnistua?