Me saimme köyhän, karun maan, me saimme kylmiä taivaan,
me oomme auraan sidotut ja raadantaan ja vaivaan.
Ei korpi anna halvalla, ei anna notkot, kunnaat,
ei anna multa ilmaiseks — ne vaatii kalliit lunnaat.
Me saimme kauniin, karun maan ja talven pitkän, jäisen,
me saimme suven valkean ja kevään kiitäväisen.
Kuin pääskyn siipi välkähtää, niin katoo suvi meiltä.
Me kevääss' unen poimimme, mut toden syksyn teiltä.
Oi syksy, sinun maljastas suo meidän voimaa juoda!
Suo meidän työhön uskoa ja aina uutta luoda.
Ja niinkuin maan sa siunasit, myös siunaa sydämemme,
niin että niinkuin voittajain veis talveen askelemme.
INSPIRAATIO
Kuin meren tuuli suolainen se ulapoiden viestit tuo. Sa sielun pyhä kaipuu juo, juo terveeks tuska sydämen!
Kuin kevään ihme kulkeissas,
se yllättää sun kesken ties.
Niin keveäksi, matkamies,
käy silloin sauva kantamas,
niin kirkkahaksi katsantos, niin ihaniksi askelees. Juo iki-kaipuu sydämees, juo korkeaksi kohtalosi
KAAKKURI
Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, lasna sun pitkinä iltoina kuulin. Kaakkuri, kaakkuri, viluinen lintu itsekin valitin viluisin huulin.
Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu,
menivät lapsuuden harmaat päivät.
Kaakkuri, ikuisten aavojen lintu,
ikuiset ikävät jäljelle jäivät.