On niinkuin ikuisuuden kellot sois.
Kuun venheessä me soutakaamme pois.
»JÄÄ HYVÄSTI» JA »NÄKEMIIN»
»Jää hyvästi» me sanomme ja »näkemiin» ja askelemme heistä erkanevat, jotk' ovat meille rakkaat, loittonevat ja vievät ihmismeluun, hetken suhteisiin.
Mut kuinka kauas kulkenemme, kuitenkin
sen kalliin muiston aina säilytämme,
ett' osa meitä, osa itseämme
on meitä vuottain maailmalla, jossakin.
»Jää hyvästi» ja »näkemiin» — niin sanoen kuin hädässä me usein erkanemme: voi joka hetki olla viimeisemme ja joka jäähyväinen olla ikuinen!
KESÄYÖSSÄ
Minä kuljen tuttua polkuain, suopursujen tuoksu niin huumaa, — sydän, hiljaa hetkinen rinnassain! Yö henkii kaihoa kuumaa.
Hämy vihreä verhoo hongikon,
suosilmät niin vietellen läikkyy —
en tule, en tule, mun kiire on:
mulle toiset silmät väikkyy!
Vie polkuni järven pohjukkaan
liki nukkuvan kylän laidan,
siellä harmaa veräjä raollaan
on keskellä harmaan aidan.
Sen veräjän takana odottaa ilo, onni ja unhon huuma, sua odottaa, sua odottaa, sinä sydän rauhaton, kuuma!