— Mitä surusta, ohdakkeista,
mitä tuhosta taistelun.
Mun on kutsumus vaarassa seista,
mun on kutsumus kärsiä, mun.
— Mitä pyydät, se sinulle suodaan,
jos lähdet sa maailmaan.
Siellä veresi kuiviin juodaan,
sinut hampain silvotaan.
— Niin hampain ma silpoa annan,
veren vuotaa kuivihin.
Minä kohtaloni kannan,
minä lähden kuitenkin.
— Mitä etsit sa maailman teillä?
Sinä löydät vieraita vaan.
On jäätä rinnassa heillä,
tyly pilkka huulillaan.
— Vaikk' oon vieras ma keskellä heidän,
en jäädä voi majaas sun:
halu silpoa, surmata heidän —
halu elää ja kärsiä mun!
KUUTAMOLLA
Oi, armas, mikä ilta kuutamon!
Oi, armas, autuus meitä läsnä on.
Kuin lumottuina lehdet niinipuun
ne värähtelee hopeassa kuun.
Kuin lumottuna sydän vaikenee
ja hiljaisuutta pyhää kuuntelee.
Oi, armas, mikä ilta kuutamon!
On taivas niinkuin meri rannaton.