JUHANNUSYÖ

Yö oli valkea ja Juhannus ja pihlajoiden tuoksu kaupungilla. Ja taivahalla illan kajastus se aamun koittoon suli. Hopeisilla se säteillänsä leikki ikkunoissa ja taloin seinillä ja puistikoissa.

Mut Hannu seisoi koulukaupungissaan ja koulumäen alla, muistelmissaan. Vuoskymmen unhottui ja jällehen hän siinä seisten oli poikanen.

Mut katoovata aikaa mitaten löi tornin kello täyden tuntisen.

Niin oli menneet vuodet unen lailla ja kohta oli koko nuoruus mailla. Niin omituiseks Hannun mieli suli.

Mit' oli aikonut hän lähteissään?

Hän oppinutko oli läksyään?

Niin koko nuoruus tuomiolle tuli.

Mit' tiesikään hän elämästä nyt? Niin monet suuret unet, toivehet vain oli välkettä ja valekultaa. Ja poikki oli vanhat sitehet ja isä sekä äiti oli multaa.

Mit' oli aika hälle jättänyt?
Maan, pilvet, taivaan tuulet, valon tuolla!