Meri lauloi suuria laulujaan,
meri läikytti suuria laineitaan.
Minä seisoin laineita seuraten.
Ne toivat hylkyjä haaksien.
Oli aikoja sitten samat veet
mun kaarnavenheeni kaataneet.
Meri lauloi vanhoja laulujaan,
meri toi vain pirstoja tullessaan.
Minä seisoin rannalla nuoruutein,
missä kerran kaarnavenheitä tein.
Ah, tuhannen vuoden jälkehen
meri tuoda voi helmen pienoisen!
SONETTI KELLOSTA
Sa kello, ajan orja, turhaan lyöt
sa valjaihisi kaiken voimas lamaan,
kun vankkuriisi, herras valjastamaan,
saat raastaaksesi tunnit, päivät, yöt.
Työt turhat teet sa, Sisyphoksen työt.
Sa joka kerta tulet kohtaan samaan.
Niin aina elämäsi loppuun hamaan
teet ilottomat, pitkät päivätyöt.
Sa sentään kestät kaiken kuorman sen!
Ei hellitä sun herras kahleitansa,
et kohtalosi kulkua voi estää.