Minun on kuin sun kummassa katseessas
ois öisten unien syvyys,
kuin lääkitä ei vois suruas,
ei maan, ei taivaan hyvyys.
Minun on kuin kukkaissydämes
elontuskan tuntea voisi,
minun on kuin sun yöllinen kuiskehes
vain hillitty nyyhkytys oisi.
Minä luulen, sa surulta loistees sait, vaikk' kasvoitkin hiekkaan turun, minä tunnen ne elämän ankarat lait: kukat parhaat on kukkia surun.
LAULA MULLE LAULUT NUORUUTENI
Laula mulle laulut nuoruuteni, yö kun nousee yli kattojen, yli kaiken kalliin, mikä meni katukiviin kuiviin vuotaen.
Laula päivän valosta, mi haipuu yksinäisten lyhtyin loistohon, laula väsynehen rinnan kaipuu valoon, joka kerran ollut on!
LUMISADE
Carduccin mukaan
Ääriltä harmajan taivaan pehmeät hiutaleet lentää.
Kaupunki ääneti on, tauonnut taisto ja työ.
Ulkoa kuulu nyt ei torisaksain kutsuvat huudot,
kaiut nyt laulujen ei kiirien katuja käy.
Tornista laskevat vain tylyt lyönnit raukeat tunnit
kaukaa kuin ääreltä yön, missä ei eloa oo.
Linnut ikkunalautaan lyö: tutut rakkahat henget
kuolleiden ystäväin nyt luoksensa kutsuvat mun.
— Kohta, te ystävät armaat, oi kohta, te lempivät rinnat,
luoksenne saapuva oon, rauhaanne varjojen luo.