Kuin laineet tuhannet toiset toden onnea tunne ne ei, yön unelmat kuutamoiset ne vangiksensa vei.
ERÄMAAN VIRTA
1
Vierii verkkaan ohi öisten rantain niinkuin musta metallinen vuo virta merten mitattomain luo korven kylmät, tummat vedet kantain:
elonylenkatseen korpimaiden, pohjattomain soiden saartamain, ihmisvihat hukkain, huuhkajain, metsän kruunutonten kuninkaiden.
Ulapoilla merten uljain taruin, lapset yön, te aallot, kertokaa: uskon uljahimman kasvattaa päivät pimeimmät ja korpi karuin.
2
Läpi elämäni aaltoillut oot äänettömin lainein helmaan meren. Kulkeissasi myrkyttänyt oot sa veren kaiken, minkä lumoos kietonut oot.
Oi, en voi sua kirota, en kiittää, katsella sun laineihisi voin vain! Äänetönnä rannallasi unelmoin vain kohtalosta, joka minut sinuun liittää.