On umpilukkoon mennyt
ovi onnen temppeliin.
Minä sisälle pääse en nyt.
On tähdissä säädetty niin.
Kuin aron beduiini
eteen oven ma istahdin.
Suru syöpyy unelmiini.
Mut voin elää kuitenkin.
6
Ilta
All' ikkunani, edessäin käy meren virran vuo. Sen kesästä ma kesään näin. Niin monet päivät peräkkäin miks nyt sai mieleen tuo: nuo aallot viel' ei ehtineet oo yöhön ulappain, nuo tyrskyt viel' ei tyyntyneet — kun ma jo rauhan sain?
7
Kesäyö
Tutut aitat jo kaikki unelmoi, koko kylä uinailee. Vain joelta hanurin soitto soi ja verkkaan loittonee.
Kaikk' elämän äänet on kuolleet pois yön helmaan lumotun. Jos mun murheeni muistotkin vaieta vois ja sydämeni mun!
8