Koti-ikävä
Jo kylässä kaikki nukkuu ja kaikk' ovat kotonaan. Mun tienikin kylähän kulkee, mut ei kotiin konsanaan.
Nämä tiet ovat mulle rakkaat,
nämä tuvat harmajat
ja valkeat ikkunalaudat
ja pihalla pihlajat.
Mut oudot on kylällä katseet
ja äänet outoja on.
Olen alati vierahissa
ja iäti koditon.
Kylän koira sen tuntee kyllä,
ei mulle se leppyä voi.
Ruispellon takaa yössä
sen haukunta jo soi.
Minun tieni kylähän kulkee ja suojahan rauhaisaan ja iloon, ikävähän, mut ei kotihin konsanaan.
9
Kotiseutu
Sun muistan uneksivin vainioin ja yksinäisin, unhoitetuin taloin, kun taivas aamun kirkastunein valoin sun ylläs kaartui koittehessa koin.
On ympärilläs korvet rämein, soin. Sun viljavainiosi keskeen saloin on sukupolvet luoneet aukein aloin maan kamarahan tarmoin, taisteloin.