Niin paljon, paljon hukkahan kulunut
on tyhjyydessä päivien harmajain
ja rytmiin riutuvaisen laulun
mennyt on nuoruuteni voima.
On eessä outo taival ja mykkä yö
ja tuska tuntematon ja lauluton —
ja aamunnousuun viel' on aikaa,
tähdet te, tähdet te, kuinka kauan?
VALKEAT KAUPUNGIT
Nään usein unessa ma kaupungin. Mun on kuin ois se jumalille luotu, mun koskaan sinne astua ei suotu, mut unessa sen tunnen kuitenkin.
Yöt suven valkeat on yllä sen
ja outo valo välkkyy ikkunoista,
niin yksin päivänsätehet ei loista,
ei kiilto raukenevain ruskojen.
Siell' elää nuoruuteni unelmat
ja elon yksinkertaisuus ja rauha.
Vain ulapalta kulkee tuuli lauha
ja laineet laiturihin kuolevat.
Sa rauha valkeoiden kaupunkein, oot osa elämäni unelmasta. Miks yksin laulussa saat loistos vasta ja missä, missä on mun nuoruutein?
KEVÄT KERALLA PÄIVÄIN KUULAKKAIN —
Kevät keralla päiväin kuulakkain tänä vuonna on palannut varhain yli kaupunkien valkeain ja vihreiden kirkkotarhain.
Suven muistoin, lapsuusunelmin
joka tutun talon se kultaa
ja se siunaa kevään kukkasin
myös kirkkomaiden multaa.