Ja mun on kuin mun murheeni onnea ois ja on rintani painoa vailla. Saman tuntea myös jos vainajat vois ja isät kirkkomailla!
IHME
Tule aamuun hymyilevään, tule tuoksuun syreenein! Ens kukkasista kevään ens seppelen ma tein. Kevätlintujen laulussa helää kaikk' elämän ihanuus. On sille, ken varjossa elää, joka suvi ihme uus.
Kuin nuotiossa hiilet on nousu aamunkoin. Valaa kirkontornin tiilet se hehkuvin purppuroin. Suvi kukkien loiston lupaa ja kypsät hedelmät. Taas rakennan toivon tupaa, unet vanhat heräävät.
Tätä aamua odotin, armain, yöt monet unettomat, sadekuurot kun pilvin harmain ohi kiitäen kulkivat. Nyt loistavan nään ma sen tuolla suven suurin toivehin. Tänä aamuna tahtoisin kuolla sun syliis, armahin!
RANNALTA
1
On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin: — miten villisorsan valitus soi kaislikossa öin…
Joku yksinäinen, eksynyt,
joka vilua vaikeroi,
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa löytää voi.
Sun harmajata aaltoas
olen katsonut kyynelein:
ens surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.