Mut oman veremme unelmain me tunnemme hurman ja huuman ja toivossa kesäin tulevain me pyyhimme kyynelen kuuman. Mun leikkisiskoni, vieläkin sinä voitko kesään luottaa — ja jos pettää ensi suvikin yhä suvesta suveen vuottaa?

KAKSI KOMEETTAA

On avaruuden ääret rajaa vailla ja sakeat on sumut tähtivyön. Niin harvoin tapaa avaruuden mailla kaks koditonta kiertolaista yön.

He kerran kohtasivat vuotten päästä,
ois samat unet vieneet yhtehen,
mut kuin ois sydämensä ollut jäästä,
niin kylminä he kulki eellehen.

He yöhön katos kulkein ratojansa niin uljain mielin ja niin ylpehin. Ens kerran kohdatessa matkallansa he oli kylmää tuhkaa kumpikin.

PYHIINVAELTAJA

Sisar, pitkä on matka mulla ja jo varjot lankeaa, yö yllättäin voi tulla minun täytyy kiiruhtaa.

Sisar, pitkä on taival eessä,
ohi monen huomenen,
jos on ylläni taivas seessä
tai takana pilvien.

Sisar, varressa matkasauvan
on kättäni palellut,
olen kulkenut jo kauvan
ja usein uupunut.

Sisar, tielle jo vuotanut verta on jalkani loukatun. Mut jos löydän ma maani sen kerta, minä palaan ja noudan sun!