— Sinäpä et sieltä pääsekään ilman minun avuttani, ja sinun on pyhästi luvattava, ettet ryöstä koskaan toisen morsianta ja jätät kauppias Kovakkeen rauhaan.
— Minä lupaan vaikka mitä, kun vain autat minut ylös, vannoi Kerä.
— Saat kaksi tuntia varmentaaksesi lupaustasi. Sen jälkeen minä autan sinut sieltä pois, lausui Minkkinen.
— Minussa ei ole kahden tunnin perästä enää henkeä. Minä tukehdun täällä.
— Seinässä on pieni aukko, kun siirrät sitä lautaa. Voit hengittää aukosta raitista ilmaa, neuvoi Minkkinen ja poistui jymäyttäen makasiinin oven lukkoon.
* * * * *
Keikaus oli myöskin sattunut samana päivänä Nakkilaan ja saanut tähtäimeensä kauppias Laurilan ja sitä jälestä ajaessaan joutunut jotenkuten kauppias Kovakkeen makasiinirakennusten taakse. Sinne kuului Kerän avunhuudot Keikaus päätti ottaa tarkemman selon asiasta ja meni lähemmä. Seinäaukkoon ilmestyi Kerän punainen naama, ja hän virkkoi:
— Auta hyvä setä, minä olen nyt kiipelissä.
— Kuka se on? kysyi Keikaus.
— Etkö sinä enää tunne minua, vaikeroi Kerä. Tuo Minkkisen roisto heitti minut tänne kalkkilaariin, ja minä kuolen tänne kohta, jollet auta minua.