Ja Illikaisen akka juoksi seurahuoneen edustalle, jossa poliisi
Pirhonen astuksi toimetonna.
— Kovakkeen makasiinissa on varkaita.
Joutuin sinne.
Pirhonen lähti juoksemaan, jälessään Illikaisen akka ja liuta katupoikia. Huhu Kovakkeen varkaista oli ehtinyt jo levitä, ja joka haaralta juoksi väkeä Kovakkeen pihaan.
Makasiinin ovi oli jo aukaistu, kun Pirhonen saapui paikalle.
— Vankimmat miehet tähän ovelle, etteivät pääse karkuun, komensi hän. Ja liika väki vähän etemmäksi siitä. Ei saa tulla makasiiniin asiaan kuulumattomat.
Kauppias Kovake, joka tiesi jo kuka hänen makasiinissaan oli, varusti nuoraportaat ja kiipesi Pirhosen kanssa yläkertaan.
— Ähä… se onkin pudonnut tuonne laariin, virkkoi Pirhonen. Yksihän niitä vain onkin. Antakaa tänne portaat!
Kerä kipusi ylös ja Pirhonen, jolla ei ollut kunnia tuntea häntä, virkkoi:
— Kyllä nyt tarttis antaa miestä vähän selänpäähän, kun menee keskellä päivää voroilemaan.