— Kun nuo puut tuosta palavat, niin pitäisi täällä sitten herrojen nahkat lämmitä. Kun saisin tuota itse tulla saunottajaksi, niin tietäisivät kerran Vieremäessä saunoneensa.
Herrojen aiheuttama jää ukon sydämestä ei näyttänyt vieläkään sulaneen, vaikka hän oli saanut sikaritkin heiltä, joka toimenpide oli ennen näyttänyt saavan sulamaan pahasisuisimmankin maanukon sydämen herroja kohtaan.
Ukko kyyrötti saunan uunin edessä ja suunnitteli jotain kepposta. —
Saisi niitä lempoja vähän jutkauttaa, mietti hän.
Yht'äkkiä keksivät hänen aivonsa omistajansa mielestä sopivan jutkauksen. Herroja oli seitsemän miestä ja saunan lavat hieman epävarmat kevyemmällekin lastille. Jos ottaisi tuosta pois vielä yhden pönkän, niin eiköhän nuo tuolta romahaisi alas, ja se olisi niille niinkuin parhaiksi. Saisi niistä silloin Kuivalan kyläkunta rauhan pitkiksi ajoiksi.
Niin ajatteli paatunut ukko ja irroitti pönkän lavoista ja jännityksellä jäi odottamaan pakanallisen toimenpiteensä tuloksia.
* * * * *
Herroista oli jo suurin osa lavoilla. Keikaus kohosi viimeisenä hämärään korkeuteen. Lavat rusahtelivat jo pahaa ennustavasti. Kantele, joka oli musikaalinen mies, alkoi loilottaa muuatta äsken kuulemaansa operettivalssia ja polki jaloillaan tahtia.
— Tuntuu niinkuin nämä lavat painuisivat, virkkoi Tuhkanen. Olkaa veljet varovaisia.
— Minustakin tuntuu niinkuin jokin paikka pettäisi, sanoi Kukkarovuori.
— Setä Keikaus ja Toivonen olivat myöskin ottaneet osaa Kanteleen valssiesitykseen, ja asiaan innostuneina jymisyttelivät hekin jo jaloillaan.