— Älä murise. Kun kerran tulevat, niin tulevat, ei siinä sinun murinasi auta. Eikä noita herroja usein käykään Vieremäissä.
— Mutta minäpä en heille lämmitä saunaa, se on vissi, uhkasi ukko.
— Sinä lämmität saunan ilman turisematta. Se nyt on ihan ihme, että sinä aina joka asiassa haraat vastaan, senkin vastarannan kiiski.
— Itse olet kiiski, jurisi ukko ovessa mennessään.
Jortikaisen akka ei valehdellut. Herrat tulivat iltapäivällä Vieremäkeen. Ensimäisinä tulivat Keikaus, Kantele ja Varsala. Kohta heidän jälestään tuli Tuhkanenkin. Kurkoitteli ensin ovenraosta tupaan ja pötkähti viimein kokonaan huomattuaan jo toisten saapuneen. Kotvan kuluttua tuli Kevättoivo mukanaan kaksi uutta Honkayhtiön matka-asiamiestä, joista toinen oli Vornanen, entinen valtiopäivämies ja Kukkarovuori, Nakkilan kaupungin entinen poliisi.
Seura oli täysilukuinen, ja harkittiin miehissä, miten saataisiin ilta kulumaan loppuun. Odottamattomalta taholta saatiin siihen ratkaisu. Emäntä tuli tupaan ja niiattuaan herrojen edessä virkkoi:
— Herrat ei saa tykätä pahaa, kun minä olen herroja varten lämmityttänyt saunankin. Ajattelin, että se saattaisi olla tarpeen herroille, kun saa rämpiä näitä Kuivalan sydänmaita.
Herrat ottivat mielihyvällä saunasanoman vastaan, ja emäntä sai perinpohjaisen ylistyksen toimenpiteestään.
* * * * *
Vieremäen ukko oli pahasti paapattaen suostunut vihdoinkin lämmittämään saunan ja puuhaili nyt siellä savun seassa ähkien.