— Älähän tuossa taas, kivahti isäntä. — Se on tuo meidän akka aina suuna ja päänä.
— Emäntä ymmärtää vakuutuksen merkityksen, ja ymmärtää sen isäntäkin, kun vaan tekee kerran ratkaisevan päätöksen. Meidän yhtiö antaa suurimman varmuuden vakuutetuille.
— Ottaisihan sen vakuutuksen, mutta sattuisi vielä tässä kuolemaan, ja leski pääsisi reuhaamaan niillä rahoilla. Menisi vielä uusiin naimisiin ja naureksien nauttisivat mitä toinen on säästänyt, arveli isäntä.
— Tuosta sen kuulette vieraat, minkälainen vätys se on. Pelkää perillistensä rikastuvan. Ottaisit vain sen vakuutuksen.
— Menehän tuosta, murahti isäntä ja kellahti uudelleen sänkyyn.
— Täällä olisi ruokaa vieraille, ilmoitti emäntä.
Kantele kumminkaan ei joutanut nyt ajattelemankaan ruokaa. Hänestä näytti hyvin mahdolliselta vakuutuksen päättäminen, ja selitettyhän yhtiönsä etuja kävi hän sängyn viereen, jossa isäntä silmät puoliummessa veteli haikuja piipustaan, ja virkkoi:
— Mutta ajatelkaapas, jos kuolema tulee kuinka pian.
— Kun tulee, niin tulee. Mitäpä hänestä…
— Ette siis ajattele lastenne tulevaisuutta.