— Mitäs jos minä menen tuonne perunamaahan ja sidon sieltä seppeleeni, arveli Varsala. Nyrpistäisiköhän tuo arvoisa morsiuspari nenäänsä?
— Jos vielä loukkaantuvat, arveli Kukkarovuori.
— Pahus… kun toinen hyvästä sydämestään antaa, sanoi Varsala ja meni perunamaalle.
Kevättoivo näytti miettivän, millä osoittaisi morsiusparille katkerata mieltään. Ja hänelle näytti asia selvenevän.
— Onko täällä missään kuivia katajoita? kysyi hän Vieremäen pojalta.
— On tuolla tallin takana vaikka kuinka paljon. Pellonpientareilta niitä kesällä hakattiin ja kannettiin ne sinne läjään, tiesi poika.
— Saisitko sinä minulle lujaa sidelankaa ja myöskin vanhat rukkaset?
— Kyllä, lupasi poika ja meni hakemaan.
Saatuaan tarpeelliset välineet meni Kevättoivo sitomaan seppelettään tallin taakse.
Herrat järjestäytyivät riviin, lähteäkseen juhlataloon. Varsala tuli perunamaalta olallaan seppele, jossa heloitti lehtien lomasta vasta puhjenneet perunan kukkaset.