— Missä Kevättoivo on? kysyttiin.
— Se meni tallin taakse, sanoi poika.
— Mitä se siellä?
— Sanoi seppelettä sitovansa.
Kun Kevättoivo ilmestyi seppeleineen, letkautti Varsala, joka tiesi asianomaisen syvimmät tunteet.
— Kaikkea se hyljätty rakkaus teetättää.
* * * * *
Herrat marssivat Seppälän tupaan, jossa hetkiseksi oli karkelo tauonnut Kerä seisoi karsinapuolella morsiamensa rinnalla ja katseli tämän hehkuvia poskia ja herttaista hymyä.
Kevättoivo tuli ensimäisenä onnittelemaan, lausuen
— Toivon, ettei mitkään myrskyt särkisi onneanne. Kestäköön rakkautenne haaksi, vaikka se joskus hauraaltakin näyttäisi, purjehtia teidän vanhuuden kauniiseen satamaan. Vertauskuvana kestävästä rakkaudesta pyydän Teitä säilyttämään tämän seppeleen.