Ja Kevättoivo laski kiehkuransa morsiusparin kaulaan.
— Aih… pistää… pistää, kiljahti Maija.
Sulhasen muoto musteni. Hän luuli virkaveljensä tekevän karkeata pilaa heistä, vaan kun toisetkin herrat esittivät valituin lausein onnittelunsa ja ojensivat kukkalaitteensa, sai kohtaus iloisen käänteen. Ukkokin hymyili pöydän päässä, ja musikantit aloittivat seiniä tärisyttävän »Iloisen lesken» valssin, johon Kuivalan kylän nuoriso kehoittelematta yhtyi.
Böljengögel oli löytänyt tuvan nurkasta Mäkäräisen Iidan ja supateltuaan tämän kanssa hetkisen, vei hänet valssiin. Kuivalan kylän emännät seisoivat uunin kupeella suu vehnäsellään katsellen nuorten kiivasta karkeloa. Herrat istuivat hyvässä järjestyksessä peräpenkillä. Karkelon humu sai Varsalan ja Keikauksen muistelemaan poikamiesaikojaan ja Keikaus virkkoi Varsalalle:
— Eiköhän meidänkin sopisi vielä kerran koettaa jalan joustavuutta. Minusta tuntuu niinkuin nuo emännät odottaisivat meitä tuolla uuninkupeella.
— Miksei. Ota sinä tuo Kana-ahon emäntä. Minä koetan hilata Hameahon emäntää. Tulevatko herrat mukaan? kysyi hän vieruskumppaneiltaan.
— Miks'ei, lupasi Pörjönen.
— Oivallinen keksintö, tunnusti Tuhkanen.
— Minä otan Mäkäräisen emännän, lupasi Kevättoivo.
Herrat menivät ja tekivät kohteliaan kumarruksen asianomaisille.
Kana-ahon emäntä hieman vastusteli, mutta toiset lähtivät empimättä.