— Kyllä täältä Pörjönen lähtee miehineen, kunhan tässä päästään alkuun, lupasi Ville innostuneena.
— Antakaa niille selkäsauna, jos ette muuten selviä, kehoitteli Kantele. Teette siinä kansallisen työn, sillä suomalaisessa yhtiössä pitää vakuuttaa suomalainen kansa, Ja sitten kun Ville tekee hyvästi vakuutuksia, pääsee asiamieskokouksiin ja saa nähdä suuria kaupunkeja ja siellä kaikenlaista lystiä, lupaili Kantele.
Villen kasvot hehkuivat, ja hän lupasi jo samana päivänä käydä muutamassa talossa tekemässä valmistavaa työtä.
— Vieläköhän sitä koettaisi pehmittää tämän talon isäntää? kysyi hän
Kanteleelta.
— Antaa ruojan maata. Ville käy sitten muina päivinä sitä kopistelemassa. Meidän pitää joutua toisiin taloihin. Ville saa nyt ehdottaa mihin mennään.
Ville mietti hetkisen ja virkkoi:
— Hameahon talossa minä luulisin poikien ottavan vakuutuksia. Ne on semmoisia hiljaisia ja siivoja miehiä.
— Onko tästä sinne pitkältä?
— Taitaa tulla vain neljä kilometriä,
— Täytyy pyytää talosta kyyti sinne. Minä menen sanomaan, että valjastavat.