— Herrat siis eivät ole asiasta kuulleet? virkkoi Sammalkontio käyttäen äskeistä äänilajia.
— Emme.
— Olipa onni, että minä sain sen herroille ilmoittaa.
— Mitähän tuossa nyt noin, sanoi Kurkivuon Sammalkontiolle. Olisit tullut samaan pöytään.
— Kiitos kunniasta.
Sammalkontio täytti Kurkivuoren ystävällisen pyynnön. Muulloin olisi hetken mieliala tuntunut heistä jokaisesta hieman naurettavalta, mutta nyt he olivat kaikin kuin yhteisiä onnettomuustovereita, joita painoi Djefvulsundyhtiön raivokas hankinta ja uuden yhtiön perustaminen.
Sammalkontio jatkoi syöntiään, ja pöydässä jatkui painavana äänettömyys, kun siihen sijaan muualla salissa äänten sorina kohoamistaan kohosi.
Vihdoin nousi Petäjä pöydästä ja kumarsi pyytäen anteeksi poistumistaan, samalla mennen jo ovessa.
— Nyt raudat ahjoon ja koko kenttäarmeija puhaltamaan, mutisi hän laskeutuessaan kadulle.