— Meidän olisikin se tuulihattu saatava, virkkoi Kantele.
— Äläpäs, poika. Ei se vain niin ole otettavissa.
— Nostetaan palkkaa, kiusotteli Kantele?
— On sitä rahaa meilläkin, kyllä se poika ei tule teidän armeijaanne.
Mutta mitäs tuosta. Tämä Kökel, anteeksi, Böljengögel taitaa olla
myöskin hyvä hankintamies. Eiköhän heitettäisi pois liikoja nimiä?
Minun nimeni on Aapeli, kolmen a:n kanssa.
— Ehkä minä saan sanoa sedäksi, niinkuin toisetkin. Tämä on suuri kunnia minulle, virkkoi Böljengögel.
— Niinhän se on, naureksi setä mutta minä en kehtaisi kuunnella sukunimeäni mainittavan. Se on minusta jotenkuten vastenmielinen. Sinähän Johannes kuuluit muuttaneen sukunimesi. Valintasi on onnistunut erinomaisesti, naureksi setä. Keksikääpäs pojat minullekin uusi nimi, lisäsi hän vilauttaen silmää Kanteleelle.
— Setä varmaankin pilailee nyt, mutta kuitataan kiitollisuudella, mutisi Böljengögel.
— Vähätpä siitä. Nyt mennään sinulle morsianta katselemaan, sanoi Keikaus Johannes Ferdinandille. Sanoivat sinun eukkopuuhissa olevan ja siksi pyydän saada kunnian olla puhemiehenä.
Herrat nousivat ja setä ilakoi edelleen heidän laskeutuessaan kadulle.