Nähtävästi kostoksi yöllisestä kommelluksesta nukkuivat herrat vielä vaikka kello osoitteli jo yhtätoista ja emännän täytyi lämmitellä heitä varten kahvipannua.
Varsala oli herännyt aikaisemmin saman päivän aamuna Mutkan talossa ja tehtyään vielä epätoivoisen yrityksen emännän kanssa isännän vakuutusasiassa ja saatuaan onnellisen voiton, kiiruhti Pekkarisen Eenokin kanssa Mikkolaan ja ilmestyi tupaan, jossa isäntä oli lukemassa postiltaansa.
Varsala oli käynyt jo ennemmin Mikkolassa ja pannut ahtaalle isännän, joka nyt vilkaisi alta kulmainsa tulijaa ja jatkoi lukemistaan vastaamatta Varsalan tervehdykseen. Varsala katsoi edullisemmaksi siirtyä emäntäväen puolelle, jossa hän oli ennestään hyvä tuttava. Edellisillä käynneillään oli hän osannut voittaa emännän luottamuksen, ja ilomielin otettiin hänet nytkin vastaan naisten puolella. Kertoipa emäntä hänelle vieraittensa yöllisen seikkailunkin.
Kohta ilmestyivät talon uniset vieraat keittiöön, jossa vielä Varsala jutteli hartaasti emännän kanssa. Naukkunen tuli hieman arkaillen sisään. Hänen korvallisensa oli pöhöttynyt yöllisestä Kiukku-Miinan iskusta. Karjakko Mari poistui toisesta ovesta, kun herrat astuivat toisesta sisään. He olivat odottaneet tapaavansa keittiössä ainoastaan emännän, vaan nähdessään siellä Varsalan hyvätuulisen persoonan, venähti heiltä naama pitkäksi.
— Hauskaa tavata herroja, joilla lienee mieluisassa muistissa edellinen yhdessä olo Kuivalan kylällä, aloitteli Varsala kiusoitteluaan.
Djefvulsund'in herrat murahtelivat pahatuulisesti.
— Veli Naukkusta on, näen mä, isketty kalloon. Aivan tuommoisia mustelmia saatiin ennen, kun käytiin yökulussa, virnaili Varsala. Missä lienee tämä kohlu saatu?
Emäntä koetti salata nauruaan, mutta Pörjönen huomasi sen ja murahti kiukkuisena.
— Kas, kun emäntä höröttää kuin vanha ruuna.
— Herrat ovat huonolta tuulelta nähtävästi, naureksi Varsala. Onko kenttäarmeijassa tehty huonoja liikkeitä?