Pörjönen murahteli vain ja maksoi emännälle, sanoen lähtevänsä.
Kohta, kun Djefvulsund'in herrat olivat lähteneet ja Varsala siirtynyt tupaan muistuttelemaan isännälle, että kauniista Mikkolan talosta oli isännän kerran erottava ja siltä varalta pitäisi hänen vakuuttaa henkensä, ilmestyi Keikauksen leveä olemus tuvan ovelle, ja hänen olkansa yli kurkoitteli Tuhkasen partainen naama. Riennon miehet olivat saaneet tietää, että Mikkolassa oli isännälle syntymässä vakuutus, jonka Varsala aikoi kiepata yhtiöönsä; ja Keikaus päätti Tuhkasen kanssa lähteä uudistamaan junavaunussa syntynyttä tuttavuuttaan Varsalan kanssa.
— Hyvää päivää. Täällähän tapaa vanhoja tuttavia. Me olemme nähtävästi jo ennemmin tavanneet, hymyili Keikaus Varsalalle.
Isäntä jatkoi aamupäivällä aloittamaansa postillan lukemista, tällä kertaa hiljaa, aina väliin heittäen vieraisiin murhaavan katseen. Varsala näytti ensin hämmästyvän nähtyään Keikauksen, vaan palauttaen ryhtinsä virkkoi hän.
— Hauska tavata, »herra tilanomistajaa.» Mitä kuuluu matkoille?
Keikauksen ivan kärki oli taitettu ja huomio kääntyi nyt Tuhkaseen, joka ryntäsi tupaan kuin tuulispää ja suoraan isännän eteen.
— Nyt isäntä panee pois postillan ja puhutaan vakuutuksista. Meillä on pääomavakuutuksia, yhteisvakuutuksia, lastenvakuutuksia. Montako lasta isännällä on? Joko isäntä on vanha? Ei suinkaan tässä talossa ole tehty vielä yhtään vakuutusta? Missä emäntä on?
Isäntä sulki kirjansa ja nosti sen huolellisesti nurkkalaudalle.
Silmäiltyään herroja hetkisen virkkoi hän ukkosta ennustavalla äänellä.
— Se on nyt herroilla paras aika lähteä tästä talosta. Ja minun tapani ei ole kahdesti huomauttaa yhdestä asiasta, niin että nyt heti osaatte korjata luunne täältä.
— Mutta kuulkaahan isäntä, meillä on niin hirmuinen nälkä, koetti Keikaus rauhoittaa isäntää; mutta nähtyään tämän mustenevan muodon katsoi hän parhaaksi väistyä ovelle. Varsala oli jo pötkinyt pihamaalle ja kuunteli siellä myrskyn nousua. Tuhkanen yritteli vielä masentaa isännän mielenkuohua, vaan löysi kohta olemuksensa tuvan eteisestä. Hattu oli häneltä tipahtanut tupaan, mutta isäntä pani oven hakaan ja poistui tuvan kautta toisiin huoneisiin, ja Tuhkanen sai hetken ruikuteltuaan hattuaan kanan varkaana lähteä astumaan toisten herrojen jälkeen.