Yksityishuoneista kuuluu tilapaisköörien luja tahti, jota voimakkaasti säestää kengänanturain ja tuolinjalkojen sääntöperäinen isku permantoon. Hätääntynyt vahtimestari juoksee huoneesta toiseen rauhoitellen tappelunhaluisia vieraita ja sulkien ikkunoita, joita juhlijat aukovat nauttiakseen raittiista yöilmasta vähääkään ajattelematta Nakkilan kaupungin asukkaiden häiriytyvää yörauhaa. Oli annettu nimenomainen määräys, että ketään ei saanut heittää ulos, vaikkapa asianomaisen olemus olisikin joutunut juhlahumussa epäjärjestykseen. Ja tämän määräyksen turvissa nukkui kaikkialla käytävissä ja portaissa sekaisin »resinspektooreja», ja tavallisia kenttämiehiä. Olipa joukossa joku Djefvulsundin korkeampikin virkamies. Vahtimestari puristeli nyrkkejään, joilla nähtävästi olisi voinut taittaa niskat vaikka härältä, ja aikoi käydä käsiksi nukahtaneisiin, vaan muistaen Höstingin ankaran määräyksen ja hänen lupaamansa kunnialliset juomarahat, jätti hän heidät rauhaan.
Tuhkanen oli sattunut Nakkilaan samoihin aikoihin ja kuultuaan suurenmoisesta juhlasta, päätti hänkin vaikkapa olikin toisen yhtiön asiamies, saada osansa kestityksestä. Varovaisesti pujottelihe hän ylös seurahuoneen rappuja, ettei herättäisi niillä pitkin ja poikki nukkuvia juhlavieraita, ja esitteli itsensä vahtimestarille Djefvulsund'in asiamiesehdokkaana. Vahtimestari viittasi hänet jonkun pöydän ääressä torkkuvan tarkastajan luokse, jolle hän esitti asiansa. Tämä viittasi vuorostaan Tuhkaselle pöytää, jossa oli koskemattomia boolimaljoja ja sampanjapuolikkaita ja Tuhkasen sydän löi muutamia kertoja liikaa hänen istuessaan pöydän ääreen.
Nakkilan varhain heräävät asukkaat olivat saaneet tietää, että juhlat jatkuivat asianomaisten nukkuessa seiniä ja pöytiä vasten, ja päättivät hekin käyttää harvinaista tilaisuutta hyväkseen pistäytymällä ottamassa aamu tuikun Djefvulsundin kustannuksella, samalla tehden kunnioittavia kumarruksia vahtimestarille, joka ei välittänyt enää juhlavieraitten laadusta. Ensimäisen tuikun kävi ottamassa ajuri Illikainen, Nakkilan uskaliain mies, ja hän levitti viestin kaupungille ilmaisesta kestityksestä, jota Nakkilaiset päättivät kiitollisuudella käyttää hyväkseen.
Nakkilan viskaali oli myöskin nukahtanut seurahuoneen portaille, ja kun hänen sekä kaupunkilaisten välit olivat alituiseen hyvin kireät, sai hän siinä nukkuessaan potkun Nakkilan sisukkaimmilta miehiltä, jotka kävivät ilmaisessa aamukestityksessä. Vihdon hänet pelasti kaupunkilaisten jatkuvista mielenosoituksista hänen vaimonsa. Aamulla herätessään oli tämä huomannut miehensä olevan poissa ja arvaten hänen viipyvän vielä Djefvulsund'in kesteissä oli hän päättänyt mennä, kuten monasti ennenkin noutamaan hänet kotiin. Viskaali kuorsasi portailla, ja vaimon viha leimahti korkeimpaan asteeseen. Ottaen aviotaan tukasta veti hän hänet kolisten portaita alas, ja ajuri Illikaisen avulla nostettiin nyt arvoisan viskaalin väsynyt olemus rattaille. Siihen hänet kyllästynyt vaimo saalillansa peitti jättäen loppusuorituksen ajuri Illikaisen tehtäväksi.
Viskaalin aviopuolisoa kohtasi kauhistava näky yläkerran saleissa, mistä hän meni hakemaan miehensä hattua ja päällystakkia. Pitkin seiniä nukkui juhlavieraita seisoaltaan ja pitkin sekä poikin permannolla. Hösting oli nukkunut pöytää vasten puristaen lujasti toisella kädellään punaviinimaljaa. Yöllinen kuorolaulu, joka oli niin mahtavasti kaikunut yli kaupungin, oli muuttunut yhtä äänekkääksi kuorsaukseksi.
Tuhkanen, saatuaan osansa kestityksestä, kiitteli vahtimestaria ja kysyi.
— Mitä luulette tämän juhlan tulevan maksamaan?
— On vähän vaikeaa sanoa. Luultavasti hyvän joukon yli kaksikymmentä tuhatta.
Tuhkanen kiitti tiedosta ja laskeutui kadulle, johon vielä kuului voimakkaat kuorsaukset yläkerrasta.