— Tunsitko, keitä olivat? kysyi Keikaus.
— Kantele aseenkantajineen, virkkoi Tuhkanen lähtien loikkimaan heidän jälkeensä, ja virkkaen mennessään.
— Menevät varmaankin Mäkäräiseen peruuttamaan.
Keikaukselle tuli hätä käteen, ja hän kapusi pyöränsä selkään lähtien painamaan menijöitten jälkeen. Ukkospilvi oli noussut. Jyrähteli ja satoi. Keikaus pani kaiken tarmonsa liikkeelle ja tavoitti Kanteleen joukkueineen. Tuhkanen oli muuttanut loikkauksensa juoksuksi ja pysytteli nyt verrattain helposti pyöräilijöitten jälessä.
Mäkäräisen piika oli lähtenyt lehmiä hakemaan. Huomatessaan rajuilman nousevan meni hän latoon, joka oli maantien vieressä. Kun herrat ajoivat ohi avopäin ja vettä valuvin vaattein, säikähti hän pahanpäiväisesti ja sylkäisi.
— Pthyi… taisi olla ihan vihtahousun joukkoa.
Mäkäräisen pihaan päästessään huohottivat pyöräilijät ja katselivat toistensa vettä valuvia vaatteita.
— Helkkuna, kun tuli kuuma, ähki Keikaus.
— Lempoako te meitä jälestä ajoitte, kivahti Kantele.
— Tepä meitä jälestä ajoitte, virkkoi siihen Tuhkanen, joka vähän myöhästyneenä hölkkäsi nyt pihaan.