— Setä taitaa kiertääkin meidän jälkiä, lausui Kantele pahatuulisesti.
Keikaus hymyili leveästi.
— Mikä pahuus se tosiaankin satuttaa meidät samoille kylille! Kuulin, että Djefvulsund'in miehet ovat täällä liikkuneet, ja läksin haistelemaan heidän jälkiään, ja nyt taisi herrat olla jo ennemmin täällä samoilla asioilla.
Mentiin tupaan, jossa isäntä vuoleksi haravan varsia. Tuhkanen työntyi eellimmäisenä ovesta ja kävi heti käsiksi asiaan.
— Pääomavakuutuksia, opintovakuutuksia, korkovakuutuksia. Riento tarjoaa parhaimmat ehdot ja halvimmat vakuutusmaksut, ja vahingon korvaukset suoritetaan heti. Mutta isäntähän kuuluu vakuuttaneen jo perheensä Djefvulsund'issa, maailman huonoimmassa yhtiössä, ja me tulimme teitä pelastamaan sen yhtiön kynsistä. Tässä on nyt Riennon ja Honkayhtiön miehiä. Vakuuttakaa toisessa tai toisessa perheenne ja jättäkää hiiteen nuo Djefvulsund'in vakuutukset.
Isäntä istui kuin ukkosen lyömänä. Miehiä tulee tupa täyteen, yksi heistä alkaa saarnata ja tehdä kiivaita kädenliikkeitä aivan hänen nenänsä alla. Kotvan kuluttua hän vasta kykeni avaamaan partaisen suunsa.
— Niinpä nuo tulivat vakuutetuiksi… suotta aikojaan rupesin heidän narrikseen.
Kantelekin käy nyt todistamaan, että nenästä on vedetty isäntä parkaa ja parasta on muuttaa vakuutukset toiseen yhtiöön.
— Enpä minä heistä… kun se kerran niin on, arveli isäntä, koettaen salata kiukkuaan.
Tahkottiin siinä miehissä isäntää muutama tunti, vaan tuloksetta.
Tuhkanen teki viimeisen yrityksen.