Puheessa oli totta toinen puoli, vaikka ponsien tekijä koettikin hieman hermostuneesti hymyillä.
Kokouksessa vaihdetut mielipiteet olivat ylimalkaan hyvin kiihkoisia. Näre oli jo aloittanut hankintansa ja, kun kaikki uusi aina ihmisiä viehättää, päässyt myös hyvään alkuun. Tämän lisäksi oli Djefvulsund kenttäarmeijaansa yhä vain laajentanut, niin että miehiä oli yksi joka kyläkunnassa. Honkayhtiöllä ja Leimauksella oli omat salaiset keinonsa, jotka näyttivät hyvin tehoavan. Ei siis ihme, jos Riennon herrat pyyhkivät hikeä otsaltaan ja katselivat permantoon miettien, mikä auttaisi.
* * * * *
Nakkilaan oli sattunut samaan aikaan Leimauksen tarkastajien ja matka-asiamiesten kokous. Siellä pohdittiin väliajoilla, miten saataisiin Riennon kokouksessa tehdyistä suunnitelmista urkituksi tietoja. Riennon miehet olivat joskus onnistuneet saamaan tietoja Leimauksen kokouksista, ja nyt sopisi maksaa samalla mitalla. Varsala neuvotteli Tuhkasen kanssa joka oli muuttanut Leimaukseen, ja kaikkien riemuksi lupasi Tuhkanen lähteä vakoilemaan.
— Jos kukaan, niin sinä onnistut, virkkoi Varsala ja taputteli miestä olalle.
Tuhkanen oli päättänyt uhrata tuuhean leuka- ja poskipartansa asian hyväksi. Hän meni parturiin, ja sieltä aivan tuntemattomaksi muuttuneena Nakkilan seurahuoneelle, jossa Riennon kokousta pidettiin. Täällä hän pyysi saada puhutella Keikausta.
— Mitä teillä olisi asiaa, kysyi Keikaus Tuhkaselta, jota hän ei voinut aavistaakaan entiseksi hankintatoveriksi.
— Otetaanko Rientoon uusia asiamiehiä? kysyi Tuhkanen koettaen tekeytyä hieman typerän näköiseksi.
— Mistä te olette?
— Kuivalan kylästä. Olen siellä nähnyt joskus herran ja olen aikonut pyrkiä jo ennemmin asiamieheksi, minä kun siihen toimeen voisin olla sopiva.