— Eihän nyt toki lehmien hakuun.
— Kyllä minä hyvin mielelläni.
Mutta Maija juoksi jo pois, ilakoiden mennessään. Keräkin meni kamariin ja teki suurenmoisia liikkeitä käsillään ja jaloillaan. Haukkoi väliin ilmaa keuhkoihinsa ja mutisi.
— Tyttö on minun. Ja tässä on rikas talo. Jo potkaisi onni taaskin miestä. Ja minä nain tuon tytön ihan paikalla.
* * * * *
Sulo Armas Kevättoivo, Näreen matkatarkastaja, ponnisteli myöskin pyöräillen Seppälään, jonne oli Kuivalan kylällä kerrottu Kerän matkanneen. Kun Kerä asettui kamarissa mukavaan asentoon miettiäkseen suurta onneaan, melusi kohta Kevättoivo kamarin ovella emännän saattamana.
— Jopahan minä sinut löysin, virkkoi hän virkatoverilleen.
Kerän muoto musteni. Tulipahan nyt häiritsemään parhaiksi.
— Mutta sinähän näytät kuin sinappia syöneeltä. Onko sattunut yhteenotto Honkayhtiön miesten kanssa? Kuuluivat täällä päin olevan.
— Vieläkö nekin, murahti Kerä.