Mutta illallisen jälkeen tuli kinaa Näreen herroille Seppälän tyttärestä. Kevättoivokin tunsi Maijaan rakastuvansa auttamattomasti.
— Mitäpäs, jos minä sen tytön kieppaankin itselleni, virkkoi hän toverilleen.
— Älä puhu joutavia, koetti Kerä heti kumota kilpailijaansa.
— Onko siihen tyttöön sinulla sen parempi oikeus kuin minullakaan, kivahti Kevättoivo.
— Onpa tietenkin. Minä tulin ensimäisenä taloon. Ja tyttö on jo pihkassa minuun.
— Mutta jospa hän mieltyykin minuun, arveli toinen. Et tässä nyt sinä ole Pekkaa parempi.
— Koetahan nyt ruveta konstailemaan, tenäsi Kerä. Sinä olet yhtiössä minun alaiseni mies, ja kun minä lähetän raportin sinusta pääkonttoriin, niin olet heti tästä yhtiöstä erilläsi.
Se auttoi.
Kevättoivo painui pää käsien varassa miettimään, mutta Kerä käveli pitkin askelin ja syljeskeli. Hänellä oli voiman oikeus.
Myöhään, ohi puolen yön huokailivat herrat vuoteissaan. Kerä koetti tehdä sovintoa, vaan Kevättoivo käänsi hänelle selkänsä.