— Mitä sitä kuuluu? kysyi.
— Eipähän tuota erikoisempaa, murahti Kantele, jota kyllästytti semmoinen kyseleminen.
— En minä tunne tätä vierasta, jos lienee vaikka oman pitäjän herroja, arveli emäntä.
— Ei tämä tästä pitäjästä… Tämä on Honkayhtiön tarkastaja, selitti
Ville.
Emäntä vähän sävähti.
— Ja minä tässä vaan kaikenlaisia kyselen. Lähtekää vieraat tuonne kamariin istumaan. Tuo ukkokin tuossa niin kuorsaa. Taitaisi se kamari olla viileämpikin.
— Kyllä me täälläkin voidaan istua. Jos emäntä laittaisi sinne kamariin meille ensin päivällistä.
— Eikö vieraat ole vielä sitäkään saaneet, hätääntyi emäntä ja meni etsimään tyttäriään, jotka kohta ilmestyivätkin ruokapuuhiin, kun ensin olivat saaneet pukeutuneiksi pyhävaatteisiinsa.
— Mitenkähän tuon isännän saisi ylös, virkkoi Kantele emännälle, joka pistäytyi tupaan.
— Niinhän tuo raato äityi taas makaamaan.