Isäntä meni murahdellen pihamaalle ja painui pitkäkseen päiväpaisteeseen.
Keräkin palaili niityltä Maijan kanssa käsi kädessä. Huomattuaan isänsä pihamaalla säikähti Maija ja juoksi kamariin, kuiskaten mennessään mielitietylleen.
— Älä välitä siitä ukosta mitään. Se on semmoinen pökkelö. Ole vain kärsivällinen, niin hyvä tulee.
Kerä meni puhuttelemaan isäntää.
— Päivää, virkkoi.
Ei äännähdystä, ei liikahdusta isännän puolelta.
— Nyt on mainio heinäilma, jatkoi vävypojan kokelas.
— On, murahti isäntä, mutta ei nostanut päätään.
— Siellä olivatkin niittymiehet ahkerassa puuhassa, koetti Kerä verrytellä ukkoa.
— Vai olivat